Jouluna pitää esittää onnellista perhettä.

Naurettavinta siinä teeskentelyssä oli se, ettei kukaan muu sitä ollut näkemässä kuin meidän perhe. Kaikki me tiesimme kyllä, mutta show silti vedettiin. Joulukirkko ja kynttilöiden kuskaus haudoille. Tunnin ajomatkat kirkkoon ja sieltä kotiin, hiljaa. Joulusauna, hiljaa. Jouluateria, hiljaa. Lahjojen jako ja avaaminen. Hiljaa.

Kunnialla läpivedetty joulunäytös, sinäkin vuonna kun uhkasit pari päivää ennen joulua ampua meidät kaikki. Sen jälkeen kaikki saivat vetäytyä omiin loukkoihinsa hyvillä mielin.

Olemaan hiljaa.

Arvaapa, miten helvetin vaikeaa on opetella olemaan ihan oikeasti rauhassa onnellinen jouluna?

Tämän päivän ei ole pakko olla oman tuskansa huutamattomuutta roolien takaa.

Hiljaa.