En tiedä, onko tässä mitään järkeä alkaa kirjoittaa tätä. Tai onko mitään järkeä olla kirjoittamatta. En tiedä, kirjoitanko koskaan enemmän kuin tämän yhden postauksen.

Toivoisin voivani parantaa haavat itsestäni kirjoittamalla tätä. Arvon kusipää, veljeni, olet ollut kuollut jo liki neljä ja puoli vuotta. Haluaisin niin kyetä sanomaan, ettei minulla ole veljeä. Ei ole koskaan ollutkaan. Haudastasikin sinä silti kuljet mukanani.

Minä haluaisin ymmärtää, miksi. Minä ainakin kuvittelen tietäväni, mutten voi ymmärtää. Sinä olit mieleltäsi sairas, siksi sinä satutit ihmisiä, jotka jostain syystä oli lähellesi viskattu.

Tiedän, etten ole huono. Silti haluaisin kuulla sen nimenomaan sinulta, että minä en ole huono.

Minä haluan sinut pois minusta.

Mutta jos sinua ei ikinä olisi ollut, minä en olisi minä.

Minä en halua muuttua kusipääksi kuten sinä.