Tämän vuodatuksen blogien kategorioimisen seurauksena olen lueskellut muitakin mielenterveyteen ja erilaisiin elämänkriiseihin pohjautuvia blogeja. Useita kirjoitetaan, jotta unohdettaisiin ja/tai eheydyttäisiin. Eheytyä minä haluaisin, mutta unohduksesta en tiedä.

Unohtaa pitäisi sinun mukanasi myös yli puolet tähän astisesta elämästäni. Vaikka se ei ollutkaan niin kivaa, sen eläminen läpi on silti tehnyt minusta minut. Ihmisen, joka tietää valitettavan usein, että minun totuuteni on totuus tapahtuneesta vain minun kannaltani.

Se on joskus niin raskasta.

Kuvittelen, että olisi mukavaa joskus uskoa täysin olevansa oikeassa ja kaikki muut väärässä.

Ilman, että olisi vaihtoehto, että kaikki osapuolet ovat tavallaan oikeassa.

Ettei aina vähintään yrittäisi ymmärtää vastapuoltakin.

Olen unohtanut hautajaistesi päivämäärän.

Seuraavana uskoisin häviävän lastesi syntymäpäivät.

Niin pitkälle tuskin pääsen ikinä, että unohtaisin kuolinpäiväsi. Miksi unohtaisinkaan, sehän oli aika onnellinen päivä. Kun ei vain olisi tarvinnut teeskennellä surevaa.

Syntymäpäivääsi en tahtonut oppia millään muistamaan eläessäsi. Kuoltuasi muistan sen paremmin.