Kotkan surmaaja syyntakeeton - ei rangaistusta

Montako päivää nuoruudestani vietin peläten tätä? Taisin kuitenkin pelätä vielä enemmän sitä, että olisit tappanut muun perheemme ja jättänyt minut yksin elämään.

Kuoltuasi vaimosi väitti, ettet olisi ikinä tehnyt sitä, vaikka niin useasti uhkasitkin. En usko. Onko sillä edes väliä, minulle pelko oli enemmän kuin todellista, se oli läsnä aina ja kaikessa elämässäni. Kunhan sinä et vain suutu.

Se oli onneksi lopun alkua, vaikkei se silloin sille tuntunutkaan. 22. tai 23.12. tulit päissäsi kotiin. Usein et ottanut, mutta kun otit, et ottanut vähän etkä etenkään sivistyneesti. En tiedä, mistä olit sillä kertaa suuttunut, enkä muista mihin heräsin. Sen muistan, miten riitelit ja tappelit isän kanssa pihalla. Olit menossa hakemaan hirvikivääriäsi autotallista, olit luvannut isälle tappaa itsesi, kunhan olet ensin ampunut sen huoran ja ne huoran penikat.

Äiti soitti poliisille. Soittakaa sitten, kun on oikeasti hätä, kun sinulla on ase kädessä. Siinäpä ehtiikin paljon vielä soitella. Mennäänkö vessaan, kylpyhuoneeseen, niiden ovet saa lukkoon? Kauanko lukittu sisäovi kestää kiväärin edessä?

Isällä oli jouluna silmä mustana. Pöydässä ei paljon puhuttu, lahjat jaettiin hiljaa. Hyvää joulua.

Kuoltuasi vaimosi kertoi, että isä oli työntänyt sinut pannuhuoneen kuumia putkia vasten ja olit siinä polttanut kätesi. Ethän sinä edes oikeasti olisi meitä tappanut.