Miksi minä en voi jo uskoa, mitä sinä minulle kaikki ne vuodet teoillasi hoit?

Että ihan aikuisten oikeesti ketään ei kiinnosta. Että pitäisin jo pääni kiinni ja olisin hiljaa, koska en todellakaan ole sen arvoinen, että ketään kiinnostaisi.

Mitä minä edes narisen, minua ei ole käytetty hyväksi, ei lyöty, ei potkittu.

Uskoisinpa jo, että olet oikeassa ja minä väärässä, lakkaisin rimpuilemasta ja uskoisin, ettei minusta ole mihinkään.