keskiviikko, 24. joulukuu 2008

Joulu

Jouluna pitää esittää onnellista perhettä.

Naurettavinta siinä teeskentelyssä oli se, ettei kukaan muu sitä ollut näkemässä kuin meidän perhe. Kaikki me tiesimme kyllä, mutta show silti vedettiin. Joulukirkko ja kynttilöiden kuskaus haudoille. Tunnin ajomatkat kirkkoon ja sieltä kotiin, hiljaa. Joulusauna, hiljaa. Jouluateria, hiljaa. Lahjojen jako ja avaaminen. Hiljaa.

Kunnialla läpivedetty joulunäytös, sinäkin vuonna kun uhkasit pari päivää ennen joulua ampua meidät kaikki. Sen jälkeen kaikki saivat vetäytyä omiin loukkoihinsa hyvillä mielin.

Olemaan hiljaa.

Arvaapa, miten helvetin vaikeaa on opetella olemaan ihan oikeasti rauhassa onnellinen jouluna?

Tämän päivän ei ole pakko olla oman tuskansa huutamattomuutta roolien takaa.

Hiljaa.

lauantai, 20. joulukuu 2008

Arpi

Kun on lueskellut tällaista tai tuollaista tarinaa elämästä, on oppinut jotain elämästään. Jos ja kun nuo ihmiset ovat hengissä ja suhteellisen järjissään, ovat minun arpeni todellakin enää arpia eivätkä avohaavoja.

Toisaalta tämä on täytynyt kirjoittaa, märkivä haava ei arpeudu.

Tällä hetkellä olet hyvin kaukana. Kohta on taas joulu, onnellinen joulu. En tiedä, tuletko joku päivä vielä takaisin. Haluaisinhan minä sen kuulla sinulta, että mä en oo huono. Jotenkin nyt vaan tuntuu hyväksyttävälle, etten sitä tule koskaan kuulemaan, kuulen sen muilta.

tiistai, 2. joulukuu 2008

Upeaa

Uskomatonta, mutta ihanaa.

Kuolemasi vuosipäivä oli ja meni. Muistin sen yli vuorokautta myöhemmin. Ekan kerran pystyin elämään sen päivän ajattelematta jatkuvasti sinua.

Uskomattoman upeaa!

keskiviikko, 26. marraskuu 2008

Tyhmä!

Miksi minä en voi jo uskoa, mitä sinä minulle kaikki ne vuodet teoillasi hoit?

Että ihan aikuisten oikeesti ketään ei kiinnosta. Että pitäisin jo pääni kiinni ja olisin hiljaa, koska en todellakaan ole sen arvoinen, että ketään kiinnostaisi.

Mitä minä edes narisen, minua ei ole käytetty hyväksi, ei lyöty, ei potkittu.

Uskoisinpa jo, että olet oikeassa ja minä väärässä, lakkaisin rimpuilemasta ja uskoisin, ettei minusta ole mihinkään.

sunnuntai, 16. marraskuu 2008

Paska homma

Arvaa mikä tässä nykyisessä elämässä on paskaa?

Se, että tällä iällä, seesteisenä aikuisena, pitää kasata itseään.

Vakuutella itselleen, että sinun totuutesi minusta ei ole koko totuus. Että omaan oikeuden tulla rakastetuksi ja hyväksytyksi.

Kyllähän sen kuuluisi olla itsestään selvää, että minä kelpaan ihan siinä missä muutkin.